perjantai 16. marraskuuta 2012

Mikä ihmeen Work Experience Caribia?

Olin etsinyt työpaikkaa, vapaaehtoistöitä tai mitä tahansa mahdollisuutta päästä talveksi lämpimään jo viime talvesta asti aktiivisesti. Olin lähettänyt lähemmäs parikymmentä EVS-hakemusta ja tiedustelua sekä käyttänyt netissä surfailuun kymmeniä ja kymmeniä tunteja. Kun Suomen kesä oli taittumassa syksyksi, epätoivoni kasvoi kasvamistaan. En aikonut viettää talvea Suomessa - piste.

Kun Facebookin Maailmalle.netin sivuilla mainostettiin Allianssin järjestämää Work Experience Caribia -ohjelmaa, klikkasin heti Allianssin nettisivuille katsomaan, mistä on kyse. Kiinnostuin. Mietin raha-asioita. Mietin, miten kivaa olisi viettää pahimmat talvikuukaudet Karibialla. Etsin tietoa ohjelmaan kuuluvista englanninkielisistä saarista Dominicasta ja Trinidadista ja Tobagosta. Laskin rahoja ja päätin, ettei mulla ole varaa moiseen hullutukseen. Mietin, mitä tuleva talvi toisi tullessaan Tampereen Kalevassa. Päätin lähteä Karibialle. Mielenterveyttä ei voi ostaa nääs.

Juttelin asiasta poikaystäväni Mikon kanssa. Hän näytti vihreää valoa. Osasin toki esittää asian hänelle oikein: Olin viime talvesta saakka puhunut lähteväni pois koko talveksi tai jopa vuodeksi - nyt olisi kyse vain kuukaudesta, parista. Lisäksi Mikko voisi omalla joululomallaan tulla mun kanssa Karibialle! Kelailimme asiaa viikonlopun yli, surfailimme netissä vähän lisää, haaveilimme yhdessä paratiisirannoista ja auringosta; lopulta Mikko osti idean suht helposti. Hän halusi omalta osaltaan varmistaa vielä, sopisiko reissu ja oman loman ottaminen koulun puolesta, mutta kehotti minua käynnistämään prosessin työharjoittelupaikan suhteen.

Syyskuun alkupuolella maksoin ohjelmamaksun Allianssille. Sieltä sain nivaskan lomakkeita täytettäväksi. Vasta nyt minulle selvisi, että harjoittelu olikin suunnattu ensisijaisesti palvelualojen taitajille. Hakulomakkeesta pyydettiin rastittamaan työ, joka eniten kiinnostaa - opetusalaa tai mitään sinne viittaavaakaan ei ollut tarjolla. Otin yhteyttä Allianssiin ja kerroin haluavani rahani takaisin, jos ei minua voida sijoittaa opetusalalle; nettisivuilla luvataan, että työharjoittelupaikka etsitään hakijan toiveiden mukaan. Sain nopeasti ystävällisen vastauksen, jossa luvattiin selvittää, voidaanko toiveeni täyttää. Olin ensimmäinen hakija koko ohjelmassa (tämä selvisi kylläkin vasta myöhemmin). 

Lokakuun alussa sain Allianssin yhteyshenkilöltäni viestin, jossa pyydettiin lähettämään lomakenivaska täytettynä niin pian kuin mahdollista. En ollut viitsinyt täyttää papereita vielä, kun kerran koko homman onnistuminen oli epävarmaa. Vastasin viestiin samana päivänä täytettyjen lomakkeiden kera. 

Viikon kuluttua minulta pyydettiin englanninkielistä sertifikaattia siitä, että olen hyvä ihminen, koska muuten minua ei kuulemma voitaisi päästää työskentelemään lasten kanssa. Mietin kuumeisesti, mistä voisin tällaisen sertifikaatin taikoa. Lähestyin sähköpostilla entistä esimiestäni, joka sattuu olemaan englannin opettaja - ajattelin, että hän kielitaitonsa puolesta nopeiten kaikista entisistä esimiehistäni sellaisen paperin kirjoittaisi. Tampereella oli meneillään syyslomaviikko, ja näytti siltä, että en ihan lähipäivinä tule pyytämääni todistusta saamaan. Niinpä skannasin Allianssin virkailijalle tärkeimmät työtodistukseni suomeksi (yksi tosin oli englanniksi) ja pyysin häntä toimimaan tulkkina. Todistuksista käy ilmi, että olen aivan ok ope. Taas oli kulunut viikko.

Lopulta lokakuun lopulla sain viestin, jossa kerrottiin minut vastaanottavan koulun löytyneen! Tarkempia tietoja koulusta tai majapaikasta en vielä saanut, mutta pääsin varaamaan lennot - pari viikkoa ennen lähtöä, sentään. Selvitin netistä, että matkustaakseni U.S.A:n kautta Karibialle en tarvitse biopassia, vaan sähköisesti luettava passi ja ESTA (elektroninen viisumi jenkkeihin) riittävät. Passi olikin voimassa ja ok, joten hankin vain ESTAn netistä. Se maksoi n.11 euroa eikä ollut vaikea hakea.

Viikkoa ennen lähtöä sain tietää tulevan työharjoittelukouluni nimen. Samassa viestissä minulta pyydettiin passikopiota ja englanninkielistä todistusta nykyiseltä työnantajaltani: Todistuksesta olisi pitänyt käydä ilmi, että olen lomalla marraskuusta tammikuuhun ja että minun odotetaan palaavan sitten takaisin töihini Suomeen. Näin kuulemma todistettaisiin T&T:n maahantuloviranomaisille, että en aio loikata saarivaltioon. Työttömän ihmisen on toki vaikeaa tuollaista todistusta mistään saada, minkä saatoin järjestön tietoon. 

Taas viikon kuluttua, vuorokautta ennen lähtöäni, sain seuraavan viestin. Sain joitakin lisätietoja kohteesta sekä laskun, joka oli pari sataa euroa enemmän kuin sen piti olla. Soitin Allianssin virkailijalle, joka lupasi selvittää asian. Seuraavana päivänä sähköpostiini maahantuloviranomaisille osoitetun kirjeen, joka minun pyydettiin ehdottomasti printtaamaan mukaani. Tässä kirjeessä luki vihdoin myös tulevan majapaikkani osoite. Olin pakkaamassa matkalaukkuja, niin kuin useimmiten päivää ennen matkalle lähtöä ollaan. Juoksin naapuriin tulostamaan kirjettä, ja onnistuin näin saamaan sen mukaani. Maahantulohaastattelussa ilmeni, että se oli kuin olikin hyvin tärkeä dokumentti. Samassa sähköpostissa, missä kirjekin oli, oli myös uusi lasku - pari sataa euroa pienemmällä loppusummalla.

Monien vaiheiden jälkeen siis onnistuin saamaan haluamani työharjoittelupaikan haluamaltani saarelta, ja kaikki tämä loppujen lopuksi juuri ajallaan. Ei päivääkään liian aikaisin, mutta ajallaan. Jättäessäni kylmän Pohjolan taakseni pimeänä ja hyisenä isänpäivän aamuna en voinut muuta kuin taputtaa itseäni selkään. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti