Herään joka aamu 5.30 ja lähden ulos ensimmäisten auringonsäteiden saattelemana. Kävelen kukkulan rinnettä alas ja teen lenkin puiston ympäri. Palaan kotiin. Pulahdan uima-altaaseen. Avaan tietokoneen, luen sähköpostit sekä Facebook-viestit, pukeudun, meikkaan, laitan hiukset, syön aamupalaa. Kävelen kilometrin matkan töihin.
Vietän koululla kahdeksan tuntia. Joskus poikkean kotimatkalla tien toisella puolella olevassa supermarketissa. Tulen kotiin. Avaan tietokoneen, syön. Pulahdan uima-altaaseen. Istun terassilla vielä pari tuntia auringonlaskun jälkeen netissä surfaillen tai lueskellen. Valmistaudun yöpuulle. Ennen nukahtamistani luen kirjaa. Nukahdan klo 20.30.
Otsikko viittaa YUP:n kappaleeseen, jossa hienostoalueen asukas näkee vaaranpaikkoja kaikissa arkiaskareissaan. Minä en ole tullut vainoharhaiseksi vaan olen tullut maahan, jossa auringonlaskun jälkeen ei ulkona ole turvallista liikkua. Töiden jälkeen on siis tultava suoraan kotiin, jotta ehtii turvaan ennen pimeää, joka saapuu kuudelta illalla. Ei puhettakaan, että lähtisi työpäivän päätteeksi shoppailemaan, elokuviin tai ulos syömään. Ei. Rikollisuus on täällä sitä luokkaa, että on pysyttävä illat kotona, jos ei halua tulla ryöstetyksi, raiskatuksi tai jopa tapetuksi.
Näin sitä oppii arvostamaan omaa kotikaupunkiaan, jossa olen vapaa liikkumaan yksin ulkona mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Olkoonkin, että sääolosuhteet ovat usein sellaisia, ettei talvella paljon huvita iltaisin missään liikkua.
Vietän koululla kahdeksan tuntia. Joskus poikkean kotimatkalla tien toisella puolella olevassa supermarketissa. Tulen kotiin. Avaan tietokoneen, syön. Pulahdan uima-altaaseen. Istun terassilla vielä pari tuntia auringonlaskun jälkeen netissä surfaillen tai lueskellen. Valmistaudun yöpuulle. Ennen nukahtamistani luen kirjaa. Nukahdan klo 20.30.
Otsikko viittaa YUP:n kappaleeseen, jossa hienostoalueen asukas näkee vaaranpaikkoja kaikissa arkiaskareissaan. Minä en ole tullut vainoharhaiseksi vaan olen tullut maahan, jossa auringonlaskun jälkeen ei ulkona ole turvallista liikkua. Töiden jälkeen on siis tultava suoraan kotiin, jotta ehtii turvaan ennen pimeää, joka saapuu kuudelta illalla. Ei puhettakaan, että lähtisi työpäivän päätteeksi shoppailemaan, elokuviin tai ulos syömään. Ei. Rikollisuus on täällä sitä luokkaa, että on pysyttävä illat kotona, jos ei halua tulla ryöstetyksi, raiskatuksi tai jopa tapetuksi.
Näin sitä oppii arvostamaan omaa kotikaupunkiaan, jossa olen vapaa liikkumaan yksin ulkona mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Olkoonkin, että sääolosuhteet ovat usein sellaisia, ettei talvella paljon huvita iltaisin missään liikkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti